olet tuollainen raadonsyöjä.

paheksun sitä aina toisinaan.

voin kuintenkin nähdä, kuinka sinä selviydyt

ja jatkat eteenpäin

kun me muut kuolemme pois.

 

sinä keräät surua mukaasi

kuin kuivahtaneita hautakukkia

lempikirjasi sivujen väliin.

katselet sen kuvia yksin ehkä 

jossain maailman reunalla

silloin kun et enää osaa lukea.

 

tai ehkä se maailman reuna on se paikka

jossa me käymme sunnuntaisin

päivälääkkeiden jälkeen sinua katsomassa.

hymyilet aina niin kohteliaasti,

niin kuin vieraille hymyillään.

 

olet todellakin selviytyjä.

mutta minä en tiedä, selviydynkö sinusta

koskaan.

 

olet minun vapiseva kavaljeerini.

käyn etsimässä sinua toisinaan silmistäsi.

puhun väärää kieltä ja huomaan

kuinka kasvosi varisevat pöydälle

kun sinä taistelet.

en edes tiedä mitä olet.

ja olet sitä paitsi satuttanut minua.

en halua elää mysteerin kanssa.

rakastan sinua.