olet tuollainen raadonsyöjä.
paheksun sitä aina toisinaan.
voin kuintenkin nähdä, kuinka sinä selviydyt
ja jatkat eteenpäin
kun me muut kuolemme pois.
sinä keräät surua mukaasi
kuin kuivahtaneita hautakukkia
lempikirjasi sivujen väliin.
katselet sen kuvia yksin ehkä
jossain maailman reunalla
silloin kun et enää osaa lukea.
tai ehkä se maailman reuna on se paikka
jossa me käymme sunnuntaisin
päivälääkkeiden jälkeen sinua katsomassa.
hymyilet aina niin kohteliaasti,
niin kuin vieraille hymyillään.
olet todellakin selviytyjä.
mutta minä en tiedä, selviydynkö sinusta
koskaan.
olet minun vapiseva kavaljeerini.
käyn etsimässä sinua toisinaan silmistäsi.
puhun väärää kieltä ja huomaan
kuinka kasvosi varisevat pöydälle
kun sinä taistelet.
en edes tiedä mitä olet.
ja olet sitä paitsi satuttanut minua.
en halua elää mysteerin kanssa.
rakastan sinua.
Kommentit