Revin naaraskarhua nuorassa rytäkön läpi,
suoalueella on pitkää heinää,
sataa vielä lisää sumuttamalla,
me miltei uppoamme peltoon,
satutan sitä,
lyön sitä naamaan,
yritän opettaa sitä puhumaan,

se raatelee ymmärrystäni tätä maailmaa kohtaan,
se on raadellut seksuaalisuuteni,
olen tyhjentynyt keuhko,
olen rakkaudeton,
olen heittänyt juoma-astiani jokeen ,

painin sen kanssa vielä huomisenkin auringossa,
illassa jossa paistaa verinen taivas
ja kuolema on tullut pestyin valkein lakanoin narulle,
annan sen rakastella valtimoani
loputtomiin.

Sitten herään toiseen päivään kysymään linnuilta,
nojaan ikkunasta ulos pellon taakse suolle päin,
taas on jotain näillä main,
kurkotan omenapuun oksaan,
linnut kääntää päätä
muttei vaihda jalan sijaa,

on turvalliset kädet minulla,
osaa tappaa oikein,
Mutta mikä näihin naisiin menee?
Menevät hulluiksi,
tekevät hulluiksi
mennessään
ja tullessaan.