"Sisälläni soi sävel

jota en kait koskaan saa loppumaan,

öitä toisensa perään

kuluu,

silmäilen elämää

rapistuvana monumenttina,

katseessani on kiihkoa

jota putkitelevision näyttö heijastaa

pimeään huoneeseen,

aikuisten kanavia,

lapsen elämä

on

kaukana,

niin kaukana.

Sävel herättää

vaikka olen jo hereillä,

se on sydämen lyönti,

ei siihen voi luottaa,

puhelimen soittoääneen voi.

Katselen verhon takaa,

ihmiset tanssivat ikkunani ohi,

he jollain tapaa sopivat säveleen

joka kiertää kehää minussa,

juon kuitenkin teeni yksin,

minulla ei ole mitään tekemistä

heidän kanssaan

enää.

Kaipaan

ääntäsi,

sävelesi elää

minussa aina."